Onnistumisia ja mokailuja

LAURA: Tiistain tanssitunti on juuri takana ja olipa mukavaa. Tosi paljon oli ihmisiä poissa mutta eihän se mikään ihme ole näin hiihtolomalla. Tanssittiin monta salsa-biisiä ja on se vaan niin ihanaa. Suihkuun pitäisi lähteä ja iltapalalle, nälkä alkaa pikku hiljaa hiipiä vatsaan. Aamulla väsytti herätä tosi paljon ja koko päivän oli töissä väsyttävä olo. Peilistä ei kyllä kertaakaan näkynyt se iloinen Laura vaan väsyneet silmät. Ylitöitä tuli tänäänkin ja ei helpota huomennakaan. Taitaa olla yhtä kärsimystä nämä pari viikkoa töissä. Kolme päivää velä niin onneksi sitten on viikonloppu. Aamu alkoi puurolla. Soppaa ei ollut kun se jäi eilen töihin. Söin viimeiset siemenleivät puuron kanssa ja on ne kyllä hyviä. Kupponen kahvia päälle ja eväät töihin. Ja yllätys, töissä välipalana rahkaa, soppaa ja mysliä ja toisena välipalana smoothie sekä banaani. Töiden jälkeen menin hierojalle ja kylläpä on taas lapaluiden kohdalle tulleet kipeät lihasjumit. Kahden viikon päästä olisi uusi hieronta-aika. Kotiin tullessa nälkä oli karmiva ja ei mitään valmista, koska muu perhekin oli juuri kotiutunut mökkireissultaan. Muistin pakastamani pastan ja tein nopeasti spagetti alla carbonaraa itselle. Muut olivat jo onneksi syöneet lämpimän aterian tälle päivälle. Pasta oli tylsä ateria sinänsä koska en joutanut mitään vihreää laittamaan kaveriksi. Mutta kyllä se kelpasi ilmankin Nälkä lähti kyllä ja juotuani pari kuppia kahvia päälle, olo oli täysi. Nautin neljä raakasuklaapalaa kahvin kanssa ja pitääkin viikonloppuna tehdä uusia. Iltapalaksi en jaksa tehdä sen kummempaa. Syön yhden Skyrin ja omenan, eiköhän nälkä lähde sillä pois. Tänään ei ole onneksi ehtinyt makeaa ajatellakaan, ei ehdi kyllä huomenna tai torstainakaan. Sittenpä tämä herkuton kausi onkin jo hyvässä vauhdissa eikä tarvitse enää ajatella koko asiaa. Siskolle tsemppiä tähän sillä tiedän tasan tarkkaan tunteen kun haluaisi koluta koko pakkasen läpi, josko siellä jossakin vihannesten alla olisi vielä sitä pullaa tai kakkua jäljellä. Mutta ei se auta. Me selvitään tästä voittajina, eikö niin? =)


JOHANNA: Olisi ilmeisesti pitänyt lukea systerin kirjoitus vähän aiemmin. Olisi jäänyt ottamatta toistamiseen kakkua tälle päivää. Päivä alkoi kylläkin ihan mukavasti syömisten osalta. Söin puuroa sopan kera aamupalaksi. Sitten menin kymmeneksi hierojalle. Oli taas niin mukavaa, joskin aika riensi ja tunti oli ohi. Kävin apteekissa mutkan ja sen jälkeen pikaisella kauppareissulla. Nälkä alkoi jo tuntumaan, joten ostin Skyrin autoon syötäväksi. Oli tarkoitus alkaa treenaamaan kun pääsen kotiin. Kello oli kuitenkin enemmän, mitä olin alunperin kuvitellut, joten treeni jäi. Join kupin kahvia kotona ja sitten alkoikin lasten syöttäminen ja päiväunille laittaminen. Istahdin sohvalle katsomaan telkkaria ja otin vähän kauratyynymuroja kippoon. Treenin aloittaminen jäi uudestaan kun juniori itki kärryissä. Piti käydä laittamassa tuttia. Skyristä oli jo aikaa, joten tein juustosämpylästä herkkuleivät kahville. Floraa, salaattia, kurkkua, leikkelettä ja juustoa ja jopa maistui hyvältä. Oli tarkoitus lähteä lasten kanssa ystäväperheeseen kyläilemään mutta se peruuntui. Esikoinen heräsi normaalia aiemmin päiväunilta posket punoittaen. Nyt meidän pieni potilas on kuumeessa ja on viettänyt loppupäivän sohvalla pötköttäen. Jotenkin meni päiväsuunnitelmat mönkään ja tuli halu herkutella. Niin väärin ja hullunkurista mutta näin se mieli toimi tänään. Erittäin tuttua entisajoilta. Olin hölmö ja annoin periksi houkutukselle. Otin ensimmäisen palan kakkua sulamaan mutta maltoin syödä ruoan sitä ennen. Ajattelin, että ehkä ruoan syötyäni en enää halua kakkua. Periaatteessa suurin himo meni ohi mutta ajattelin, etten viitsi heittää roskiin jo sulanutta palasta. Olisi pitänyt heittää! Tuli ilta ja esikoinen ei syönyt leipiään kun on sen verran kipeä. Söin puolikkaan juustosämpylän ja yhden ruisleivän Floran ja juuston kera. "Iltapala" täytti kyllä mahan mutta menin vielä ottamaan toisen palan kakkua sulamaan. TOINEN VIRHE!!! Sain juniorin nukkumaan ja esikoinen nukkuu sohvalla vieressä, joten tämä mamma lusikoi kakkua kitaansa. Ja niin ällö olo on mahassa, ettei tosi. Nyt vajottiin pohjalle ja tästä ei voi muuta kuin nousta. Loppuviikosta tehdään onnistunut ja tämä päivä olkoon opetus. Teen itse päätökset syömisten suhteen. Mikään tapahtuma ei oikeuta mässäilyyn. Kiitos sisko kuitenkin tsempistä! <3 Sitä tarvitaan loppuviikkoon.

(vantaanlauri.fi)